Syysretki Siikanevalla

”Matkamme alkoi aamulla 7.10. Kämmenniemen kerhohuoneen pihasta kolmella autolla kohti Siikanevan soita. Pienien mutkien kautta löysimme kaikki turvallisesti parkkipaikan ja pakkasimme päiväreppuihimme tarvittavat tavarat päivää varten. Puhelimet jätimme autoille päivän ajaksi, jotta voisimme nauttia luonnosta ja toistemme laadukkaasta seurasta täysin siemauksin.

Katsoimme nopeasti yhdessä päivän reittisuunnitelman ja sitten tiemme johtajista erkaantuivat eri suuntiin. Tapasimme johtajat noin kuuden kilometrin kävelyn jälkeen lounaspaikalla. Söimme lounaaksi italianpataa Jaarikanmaan laavulla ja ihailimme kaunista suomaisemaa.

Lounaan jälkeen matka jatkui takaisin parkkipaikalle, josta olimme matkaan lähteneet. Sieltä haimme yöpymisvarusteet ja palasimme vähän matkaa takaisin reitin varrella olevalle nuotiopaikalle. Siellä saimme puhelimet takaisin ja pystytimme majoitteet.

Päivälliseksi söimme makaronia ja tonnikalaa. Sateen alkaessa kaivoimme sadeviittamme ja takkimme esiin ja istuskelimme nuotion ääressä ja puukatoksessa sateen suojassa. Iltapalana meillä oli makkaraa ja vaahtokarkkeja, joita paistoimme nuotiolla.

Sateen ropistessa puuliiterin kattoon ja sumun noustessa laajan suoalueen ylle istuimme nuotion ääressä ja lauloimme partiolauluja. Pitkän päivän jälkeen päätimme mennä ajoissa telttoihin ja rauhoittua nukkumaanmenoa varten.

Yöllä myrskytuuli puhalsi ja vettä satoi. Aamuun mennessä tihutteli enää vähän vettä. Aamupalaksi söimme nuudeleita ja kaikkea muuta, mitä matkalta oli jäänyt. Syönnin jälkeen purimme leirin ja pakkauduimme autoihin. Matka takaisin kotia kohti alkoi väsyneissä, mutta hyvissä tunnelmissa.

Oli kivaa ja märkää! 😊”

– Eräjormat ja Jäysterkunta

Resispossen xtremevaellus

Resispossen xtremevaellus alkoi 25.2 ja loppui 26.2.
Retkemme alkoi Kalevan ääsmarketilta klo 9 kait. Siinä meidät jaettiin Mersuun ja Das autoon. Menimme siis Jämijärvelle Hämenkankaalle. Kun saavuimme Jämijärvelle lähdimme kävelemään heti väärään suuntaan 1,5km, joten lyhyellä matikalla siitä tuli 3km. Mukanamme oli siis Konsta, Lauri, Reini, Vilho, Aleksi, Tavi sekä Vesku ja Eero. Juhis ei päässyt, joka oli meidän kannaltamme huono asia mutta hänen kannaltansa kuitenkin terveellisempi vaihtoehto, sillä säästyi meidän raastavilta jutuilta:). Vaelluksella söimme vanhoista kirjoituksista tuttuja mama-nuudeleita sekä niiden lisäksi kaikkea muuta mahtavaa muonaa kuten Kuhaa. Yövyimme Ruskalaavu nimisessä paikassa. Tavi ja Eero nukkuivat kiintolaavussa, Vesku riippumatossaan ja me muut kangaslavussa. Konsta siis veti ahkion Ruskalaavulle lauantaina ja Aleksi veti sen takaisin lähtöpisteeseen. Matka oli suuntaansa noin 10km. Paluumatkalla teimme hieman metsään tutustumista melkein eksymällä. Kun saavuimme takaisin lähtöpisteeseen lähdimme siitä saunaan. Takaisin ääsmarketilla olimme noin kello 18.

Kirjoittanut: Resisposse

Ruskalaavulla sunnuntai aamuna Ps. Grilli n kuumana
Ruskalaavulla sunnuntai aamuna Ps. Grilli on kuumana
Valaistus
Kuva Ruskalaavulta

Vierailu radiossa

Huskynpennut lähtivät retkelle Radio Moreeniin 7.2.2017. Tapaamispaikkana toimi yliopiston aula pienoismallin luona, ja lauloimme siellä alkulaulun hillitysti. Puoli viiden aikaan pääsimme sisään radio Moreeniin ja pääsimme seuraamaan suoraa lähetystä.

Hetken ihmettelyn ja tutustumisen jälkeen kahta pentua pyydettiin haastatteluun. Lähes kaikki olisivat halunneet, joten oli harmi, että vain kaksi pääsi. Haastateltavat valittiin arpomalla. Onneksi muut pääsivät seuraamaan kavereidensa haastattelua aivan lasin takaa!

Haastattelun lisäksi meille oli kolme paikkaa mihin tutustua: 1) tietokoneita, joista sai kuunnella vanhoja radio-ohjelmia, 2) äänistyspiste, jossa saatiin haastatella toisiamme ja 3)”lähetyshuone”, jossa sai tehdä omaa ohjelmaa ja se tallentui. Kaikkea päästiin kokeilemeaan. Lopuksi työntekijöiltä Myyltä ja Pialta tentattiin monia kysymyksiä.

Vierailun aikana opimme millainen paikka radio on ja miten ohjelmia tehdään. Koko reissun paras juttu oli radio-ohjelmien tekeminen, koska silloin toisia haastateltiin ja päästiin laulamaan miikkin. O-ou… Toivottavasti tyyöntekijät eivät pysty kuuntelemaan meidän haastatteluja!

Ennen kotiinlähtöä annoimme työntekijöille lahjaksi TePa-puffit.

Kivaa oli käydä radiossa!

terveisin
Huskynpennut + huoltojoukot

ps. linkin takaa voit kuunnella kyseisen radiolähetyksen: Linkki Moreenin soundcloudiin

Tee-Hamstereiden kevätretki 22.-24.4.2016

22.4.2016

Pyöräilimme Kämmenniemestä Riihilammelle. Matka oli noin 18 km ja se kesti noin 2 tuntia taukojen kanssa. Pysähdyimme matkalla Teiskon seurakuntatalolla. Olimme perillä noin klo 20. Perille päästyämme pystytimme vaellusteltat. Sen jälkeen teimme nuotion ja söimme iltapalan. Menimme nukkumaan klo 23.

23.4.2016

Kurki yritti herätää meidät klo 05.00, mutta nukuimme kahdeksaan. Teimme aamupuuron trangialla. Seuraavaksi kävimme tekemässä laavun ja erätoverin.
Aloitimme loimulohen valmistuksen tekemällä loimutuslaudat. Sen jälkeen veimme lohet nuotiolle ja lähdimme pelaamaan korttia. Sen jälkeen paistoimme nuotiopannulla perunoita ja sipulia. Syötyämme ruoan aloimme tekemään tulipusseja. Ompelimme ne nahkasta ja lisäsimme kiristysnauhat. Pusseihin laitettiin tulitikut, sytytyspallot ja tuikun (kaikki tietenkin minigrip-pusseihin pakattuna). Sen jälkeen teimme trangioilla pasta carbonaraa. Tämän jälkeen lähdimme valmistamaan A-pukin. Samalla harjoittelimme pukkiköytöksen ja ristiköytöksen tekemistä. Sen jälkeen harjoittelimme A-pukin käyttöä. Sen jälkeen teimme nuotiopizzoja, jotka muistuttivat lähinnä Tropicana-pizzoja. Sen jälkeen paistoimme vaahtokarkkeja ja menimme nukkumaan.

24.4.2016

Sunnuntaina heräsimme klo 8. Aamun yllätyksenä oli valmiiksi keitetty kaurapuuro. Aamiaisen jälkeen purimme ja siivosimme leirialueen.

Aamulla joutsenpari ihmettelemään puuhiamme. Söimme lounaan ja olikin jo aika lähteä kotiin!

WP_20160423_10_01_10_Pro_LI
Laavun pystytys lauantaina

 

IMG_0308
Lauantain lounas

 

IMG_0307
Kala on paistumassa

 

IMG-20160423-WA0001
Ja valmista

 

WP_20160423_14_07_25_Pro_LI
Tulipussien askartelu

 

8eab4fa9-3451-4ea2-a258-0ac9a2318b12 (2)
Sunnuntain vieraat

Sudenpentujen talviretki ”Kiikkisen kipinät”

Teiska-partion sudenpennut tekivät yhteisen talviretken Aitolahden vanhaan pappilaan 20.-21.2.2016. Mukana oli 21 innokasta sudenpentua ja 5 aikuista.

Peuranvasat lauma kertoi tuntemuksiaan retken jälkeen:

Retkellä opittiin suunnistamaan ilman karttaa, tekemään eläimille suojia, pilkkimään, etsimään luonnosta mielipaikkaa, kokoamaan trangiaa ja tekemään siinä kuumaa kaakaota.

Retkellä tehtiin myös ennestään tuttuja asioita. Siellä käveltiin, taivallettiin , leikittiin, liikuttiin jäällä sekä oltiin kavereiden kanssa.

Yhdessä mietittiin, miksi retkelle kannatti lähteä. Siellä sai uusia kavereita, oppi uusia asioita luonnosta ja eläimistä sekä sai tehdä monenlaisia uusia asioita.

Parasta retkellä oli nukkuminen, pilkkiminen, kavereiden kanssa oleminen, iltanuotio, ruokailut sekä se, että sai olla pikkuveljestä rauhassa.

Parasta retkiruokaa mietittäessä ehdoton suosikki oli hampurilaispäivällinen,  jonka kokit tekivät jokaiselle tilauksen mukaisena.

 

Retkikokemuksia jakoi Veikka, Luukas, Sani, Mira, Miina, Miisa ja kirjurina akela Tarja

(kuvat Heidi Hietaniemi)

Resispossen vaellus 24.-25.10.2015

Vaelluksemme alkoi Seitsemsen p-paikalta, josta lähdimme kävelemään kohti Haukilampea. Hetken kartan kanssa tuskailun jälkeen huomasimme parhaan reitin Haukilammelle. Matkamme oli Haukilammelle 8 km ja menimme sen yhden pysähdyksen taktiikalla (Neste-oil K-market). Pysähdyksellämme söimme Mama nuudeleit ja broilerpyöryköitä. Kun olimme syöneet niin Haukilamelle oli 1,3 km.

Kun pääsimme Haukilammelle niin pystytimme meidän matalan majamme. Vilho löysi meille geokätkön, jonka vihkoon kirjoitimme Resisposse was here 😀 (Oikeasti Teiska-Partio).  Kun olimme selvinneet geokätköstä niin teimme smägärööniä ja tonnikalaa (smägäröön = makaroonia).  Aleksi, Vilho, Lauri, Konsta sekä Reini teki valvonta-liljan, ja henkiin jäi vain Lauri ja Konsta. Ja nyt tulee yön tarina…muahahahahahhaa…. Mutta tätä ennen pelasimme hauskaa korttipeliä Tavin kaa. Yö oli rauhallinen, ei kuulunut edes hirveesti ääntä. Me teimme samalla puita.

Aamulla söimme Nalle-puuroa, jonka söimme vikisemättä. Teimme myös mustikkakiisseliä. Palasimme Haukilammelta Seitsemisen parkkipaikalle, se väli oli 8 km.

Mukana olivat Aleksi, Konsta, Vilho, Lauri, Matias, Veka, Reini ja tietenkin Antti.

 

by: Konsta ja Aleksi

Seikkailijakilpailu Loovanokka

loovanokka_logo_nelio_0-175x176.jpg

Aamu valkeni hieman kirpeänä, mutta aurinkoisessa säässä kun lähdimme kohti Vuoresta Mikan kyydillä. Kun saavuimme Vuoreksen koulun parkkipaikalle jännitti hieman.

Ensin kävimme ilmoittautumassa rastille 1 missä teimme 1 h sisällä linnunpöntön. Sitten piti tunnistaa lintuja. Rasteja Tavat, Linnulle pesä, Solmutaulu, Apuva,  Adventtikalenteri, Kaikki paikalleen, Pieniä paloja pannussa, Joulun pukki, Kartta, Loovanokka, Vuoden vihannes, Seitsemän veljeksen juoksu ja Kaatopaikalle vai ei.

Norsujen mielestä tärkeintä kisassa oli yhteistyön voima ja myös se, että voittaminen ei ole tärkeintä, vaan se, että kaikki pääsevät hengissä maaliin ja että on kivaa.

Maalissa saimme hyvää ja lämmintä ruokaa koulun keittiöstä. Kisat olivat oikein kivat ja Norsut kiittävät oikein paljon Tampereen Ateriaa ruuasta.

Kisoihin osallistuivat Kaisu, Venla, Oskari, Emil, Visa ja Juho sekä saattajana Mika.

Kisasta raportoi Kaisu.

Teiska-Partio Karhunkierroksella

Järjestimme “isojen kesäleirin” tänä vuonna vaelluksen muodossa, ja kohteeksi valikoitui Karhunkierros. Teimme 21 lippukuntalaisen joukolla matkasuunnitelman, valitsimme retkiruuat ja punnitsimme rinkat tarkasti, ja maanantaina 3.8. kaikki oli valmista lähtöön! Bussi lähti Terälahdesta 5.45 ja Kämmenniemestä klo 6.00. Pieni jännitys vatsanpohjassa ja kaveri vieruspenkillä matkamme kohti Kuusamoa alkoi.

Vaelluksemme alkoi Sallantien lähtöpaikalta  pienessä tihkusateessa. Kun liikkeelle lähdettiin, sade kuitenkin lakkasi ja aurinko tuli näkyviin. Mahtavaa, näin sen vaelluksen kuuluukin alkaa! Osa aloitti heti kisan siitä, kuka pystyy olemaan pisimpään ilman hyttymyrkkyä. Ihan turha kisa, sanoi osa, ja suihkutteli lisää tuoksuja käsivarsiin!

Ensimmäisenä iltana kävelimme 5 km matkan  Ristikalliolle Aventojoen varteen. Se olikin huikean hieno paikka! Pystytimme teltat kallion alarinteelle, sytytimme nuotion makkaranpaistoa varten ja iltatouhujen jälkeen ensimmäinen ilta hiljentyi nopeasti. Tunnelma oli väsynyt, mutta samalla innokas ja odottava, oltiinhan nyt vihdoin päästy vaellukselle, jota oli odotettu kuukausikaupalla!

Tiistai oli ensimmäinen kokonainen vaelluspäivä, ja reissurytmin opettelu alkoi: aamulla kaurapuuroa ja kiisseliä, aamupäivä vaellusta, lounaskeitto kauniilla taukopaikalla, iltapäivällä vaellusta, saapuminen yöpymispaikkaan, päivällinen, telttojen pystytys, iltapesut ja uinnit, iltakaakaot ja nukkumaan. Aamulla aloitimme yhteisen halimurha-pelin, jos tarkoituksena oli muiden näkemättä halata toista pelaajaa, joka siten tippuu pelistä. Peli alkoi, samoin päivän vaellus, ja suuntasimme kohti Taivalköngästä, missä söimme lounaan ja ihastelimme Taivalkönkään upeita riippusiltoja. Lounaan jälkeen joukko innokkaita lähti tekemään ylimääräisen lenkin Oulangan kanjonille ja samalla Lapin läänin puolelle. Ekstramatkan pituudeksi tuli 8 km, mutta eipä joukko viipynyt siellä kuin kaksi tuntia! Maisemia ehdittiin kuitenkin katsella!

           

Tiistai-illaksi suuntasimme Runsulammelle, missä pystytimme jälleen teltat. Päivälliseksi syötiin riisiä ja nötköttiä, jota ei kommenttien perusteella kovin usein vaelluksille jatkossa osteta. Peseytymään päästiin hyvin matalassa hiekkarannassa, josta poikaporukka onnistui itsetekemällään ongella saamaan kalan! Iltapalaksi Jari paistoi koko porukalle herkullisia lättyjä. Päivän vaellusmatka n. 8 km (+ osalla ylimääräinen 8 km).

Keskiviikko-aamu valkeni poutaisena, ja lähdimme liikkeelle jo ennen puolta kymmentä. Määrätietoiset askeleet suunnattiin kierrosta eteenpäin, kohti Oulangan luontokeskusta, jonne oli matkaa n. 4 km. Luontokeskukselle päästyämme oli vessajono nopeasti aika pitkä; kyllä vesivessa ja lämmin käsienpesuvesi tuntuivatkin jo mukavilta! Katselimme keskuksen näyttelyitä, söimme jäätelöt ja tutustuimme neidonkenkään, Oulangan kansallispuiston tunnuskasviin. Sitä siis vain etsimään, näillä seuduilla tuota harvinaista kukkaa voi tosiaan päästä ihailemaan!

Luontokeskukselta jatkoimme n.1 km matkan Kiutakönkäälle, joka on 325 m mittainen koski kallioiden välissä. Hurja kohina ja pauhu!

Lounas syötiin Kiutakönkään alapuolella Oulankajoen varressa, tällä kertaa juusto-sienikeittoa. Osan suosikki, osan ei ehkä niinkään. Ja sitten matka taas jatkuikin!
Lounaan jälkeen kulku oli kevyttä ja nopeaa, kun polku vei korkealla metsäisellä harjulla joen mutkia mukaillen. Poroja tuli vastaan vaikka kuinka monta, ja aurinko lämmitti mukavasti! Polulta poikettiin Ansakämpälle, alas joen rantaan, missä paistoimme makkarat. Luontokeskuksella oli nähty sääennusteen lupaavan huomiselle sadetta, joten matkaa päätettiin jatkaa vielä eteenpäin, mukavampi kävellä nyt hyvässä säässä kuin huomenna sateessa. Tarkoitus oli saavuttaa laavu, joka kartassamme näkyi Ansakämpän ja Jussinkämpän puolivälin paikkeilla. Sitä kohti siis.

Kaikki ei aina kuitenkaan suju niin helposti kuin kuvittelisi. Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen oltiin kohdassa, josta polun laavulle pitäisi lähteä, mutta eipä näkynyt polkua eikä opasteita! Tuumaustauko, ja muutama tiedustelija asialle. Reitti löytyi lopulta, ja kaikki rutistivat vielä parin kilometrin alamäen rantaan toivoen, että uurastus palkitaan. Ja palkittiinhan se, aivan huikea hiekkabiitsi avautui eteemme! Äkkiä uimaan!! Mutta varovasti, velociraptorin jälkiä nähty… ja tosi paljon kukkia, joita tuli kuvattua hirmuisesti. Miten ne voivatkin kasvaa pelkässä hiekassa?
 image (2)
Pitkän ja hikisen päivän saldoksi kertyi melkein 17 km, huh.

Torstaina aamutoimet saatiin hoitaa aurinkoisella hiekkarannalla, varmaan vaelluksen upeimmalla aamiaispaikalla. Matkaan lähdettiin reippaina ja suunta otettiin joen rannasta sisämaahan Jussinkämppää kohti. Siellä oli lounaan ja venyttelytuokion aika.

Päivän aikana ei enää kuljettukaan Oulankajoen vartta, vaan Karhunkierroksen reitti kaartaa tässä vaiheessa Kitkajoen suuntaan. Kitkan rannalle saavuimmekin iltapäivän lopulla, ja leiri rakennettiin Päähkänäkallion kodan läheisyyteen. Taivas oli mennyt pilveen ja sateen arvattiin kohta alkavan, joten päätimme heti pystyttää teltat ja tehdä päivällistä. Ehdimme myös yhteiselle iltanuotiolle laulamaan, leikkimään ja tarinoimaan yhdessä, ja olihan ohjelmassa myös kaksien synttäreiden juhlistamista! Iltaherkuksi saimme suklaamoussea, sähkövatkaimella tehtynä tottakai… 😉 Sade alkoi  puoli kahdeksan maissa, jolloin monet siirtyivät telttoihin pelaamaan korttia ja jutustelemaan, ja moni taisi mennä nukkumaankin aiemmin kuin muina iltoina.

Perjantaiaamu oli harmaa ja kostea, mutta sade oli hellittänyt. Viileät aamupesut sai hoitaa Kitkan rannassa ja aamutoimet hoidettiin jo rutiinilla. Liikkeelle lähdettiin jälleen kymmenen aikoihin. Matka jatkui aivan Kitkan rannassa aika hurjalla polulla, välillä piti todella valita askeleensa jos ei halunnut päätyä jokeen! Korkeat, jyrkät kallioseinämät ja voimalla virtaava Kitka  loivat mahtavat näkyvät aamupäivän reitille. Ja noustiin joen rannasta lopulta ylöskin, se nousu taisikin olla vaelluksen hurjin ponnistus!

Hieman ennen lounasta saavutimme Pienen Karhunkierroksen reitin, ja sen varteen Hannukurun laavulle pysähdyimmekin tekemään lounasta. Vuorossa oli linssi-tomaattikeittoa; linssin olivat monelle uusi tuttavuus, mutta tämä ruoka taisi nousta  reissun suosikki-keitoksi! Huomasimme nopeasti, että olemme tulleet pienen kierroksen varteen, polku oli leveä ja kovaksi tallautunut ja muita retkeilijöitä tuli vastaan koko ajan. Pehmeä lasku sivistyksen palaamiseen.

Pientä karhunkierrosta jatkettiin myötäpäivään Jyrävälle. Jyrävä on Kitkajoen korkein ja yksi Suomen korkeimmista putouksista, ja se putoaa 9 metriä kapeassa kalliouomassa. Nimensä Jyrävä on saanut jylhästä äänestään, sillä sen jyrinän kuulee jo kauas. Jyrävän vieressä on Siilastupa, jonne päätimme jäädä vaelluksen viimeiseksi yöksi. Moni toivoi pääsevänsä yöpymään kämppään, ja koska kyseessä oli iso tupa, voitiin kaikki halukkaat majoittaa sisälle. Osa pystytti teltat itselleen, ja sitten olikin päivällisen teon aika. Ruuanlaitto meinasi jäädä sivuseikaksi, kun kämpän pihapiiriin saapui poroemo vasan kanssa. Kovin rohkeasti kaksikko vieressämme viihtyi, laittoivat makuullekin! Nyt viimeistään saatiin hyviä valokuvia poroista ihan läheltä!

Illalla uitiin, istuttiin iltanuotiolla ja ihailtiin auringonlaskua Jyrävän ylle.

Lauantaina käveltiin viimeiset kolme kilometriä Juumaan, missä uitiin ja nautittiin jäätelöt ”maaliinpääsyn” kunniaksi. Pian lähdimmekin vaelluksen loppuhuipennukseen eli koskenlaskuun. Saimme sadeasut, saappaat, pelastusliivit ja kypärät, ja opastuksen koskia varten; jos kippari sanoo ”kaikki meloo”, on kaikkien melottava kovasti, ja ”oikea peruuttaa” tarkoittaa, että veneen oikealla laidalla olevien tulee huovata. Jännitys kohosi, kun veneet työnnettiin vesille ja matka koskia kohti alkoi.

Koskenlaskun jälkeen tehtiin viimeiset trangiaruuat eli lounaspastaa. Ruuan jälkeen näimme jälleen bussikuskimme Esan, ja hyppäsimme 5 päivän tauon jälkeen bussiin! Suuntasimme käymään Rukalla, missä osa kiipesi rinnettä ylös katselemaan maisemia, osalla kävelykilometrit taisivat olla täynnä ja aika hyödynnettiin kaupan karkki- ja limsahyllyllä. Osa johtajista kävi tällä välin ruokakaupassa, ja kun kaikki taas saatiin bussiin, suuntamissa Siikalaisiin viimeiseksi yöksi.

Päivälliseksi teimme lohta, keitettyjä perunoita ja salaattia, eli ei mitään pussiruokaa! Lämmitimme saunan ja pääsimme pikästä aikaa pesulle lämpimään veteen. Seitsemän jälkeen Siikalaisiin saapui myös viimeinen vaeltajamme, joka oli vaeltanut koko Karhunkierroksen (82 km) kahdessa päivässä! Hänen matkakertomuksensa löydät youtubesta (Karhunkierros).

Illalla järjestimme ison siskonpedin tuvan lattialle, ja puoliltaöin oli viimein hiljaista… (kuva otettu aamulla)

Aivan täysi hiljaisuus ei laskeutunut koko yönä, kun joukko samoajia päätti suorittaa Pahkaliljan, eli valvoa 24 h. Yö sujui hyttysten janssa väsyneissä merkeissä saunatuvassa… ja aamulla klo 7 oli kaikilla 24 tunti täynnä!

Sunnuntaina aamupala oli kaikkea muuta kuin puuroa ja kiisseliä! Jugurttia, tuoremehua, hedelmiä, leipää, kahvia…. Vähän ennen yhdeksää istuimmekin jo bussissa ja matka kohti kotia alkoi. Viimeinen yöpaikka oli tosi kiva, kiitos vielä, että saimme majoittua!

Vaellus sujui kaikenkaikkiaan hurjan hyvin. Matkaa tuli kaikilla vähintään 56 km (osalla varmasti yli 70 km!), ja Karhunkierroksen parhaat palat tuli nähtyä. Ensiapupakkauksesta tarvittiin vain muutamaa rakkolaastaria ja urheiluteippiä, eikä sääkään ollut hullumpi; vain yhtenä iltana nuotiolla istuttiin sadeviitat päällä, muuten matka eteni pääosin t-paidoissa!

Vaelluksella nähtiin huikeita maisemia, nautittiin partioystävien seurasta, opittiin retkeilystä ja maastossa yöpymisestä, tehtiin ruokaa, istuttiin nuotiolla, laulettiin, leikittiin, otettiin valokuvia, syötiin jäätelöä, laskettiin koskea, kuunneltiin jokien kumua ja ukkosen jylinää! Kiitos kaikille mukana olleille, teitte reissusta mahtavan!

Ja tässä vielä muutamia poimintoja siitä, millaista oli ja mitä opittiin:
– vessat olivat pimeitä ja kylmiä
– hyttyset on tyhmiä
– leipää olisi voinut olla mukana vähemmän
– korkeat kalliot on kivoja
– opimme heittämään rinkan selkään pään yli
– portaat otettiin kuntoilun kannalta; kaikki otettiin kuntoilun kannalta!
– perhosia oli vaikea kuvata
– juustokeittoa ei enää pliis!
– käveleminen on kivaa ja pähkinät pelastajia
– näkkärit menevät murusiksi rinkassa
– omia lemmikkejä tuli ikävä
– päivämatkat olisivat voineet olla pidempiä
– poroja päin voi vahingossa kävellä!

(Juttu kirjoitettu matkaajien muistiinpanojen pohjalta.)

Tee-Hamsterien melontaretki 6.6.

Tee-Hamsterien kevätretki järjestettiin melontaretken muodossa. Aamu alkoi iloisin mielin aurinkoisessa säässä Viitapohjan uimarannalta. Nostimme kanootit veteen ja jaoimme parit. Pienen alkuhaparoinnin jälkeen melominen alkoi sujumaan kaikilla ja kanootit lipuivat sulavasti eteenpäin. Pian kuitenkin ilma muuttui sääennusteesta huolimatta tuulisemmaksi ja saimme tehdä kunnolla töitä, jotta liikkuisimme eteenpäin. Osa kanooteista pääsi onneksi hinaukseen muiden kanoottien perään ja selviydyimme kunnialla hetkelliselle levähdyspaikalle. Levähdyspaikalla osa tosin joutui odottelemaan viimeisiä vastatuuleen melojia.

Koska tuuli oli kova ja vettäkin satoi hetken, teimme päätöksen retken maalin siirtämisestä Kämmenniemestä Vattulaan. Kun suunitelmat olivat selvillä, lähdimme hetkelliseltä levähdypaikalta melomaan kohti pidempää taukoa. Maihin pääsimme kaikki kunnialla, mutta Iso-saaressa taukopaikalle suunnistaessa osa eksyi puutteellisten ohjeiden takia. Taukopaikalla söimme eväitä ja paistoimme makkaraa. Yhteiskuvien jälkeen palasimme kanooteille ja irtauduimme viimeistä kertaa rannasta.

Viimeisellä melontavälillä saimme niskaamme kunnolla vettä. Kaikki kuitenkin pääsivät kunnialla maaliin ja kanoottien lastaukseen saimme onneksi apua aikuisilta. Muistoksi tästä retkestä jäi ainakin muutamille rakkoja käsiin. Melonnan kiireellisyydestä johtuen emme kerinneet valokuvaamaan melontapätkien aikana, mutta taukopaikalla oli onneksi aikaa napsia kuvia.

Mukana retkellä oli 5 Tee-Hamsteria, 1 sudenpentu, 2 vanhempaa seikkailijaa sekä 5 aikuista. Kiitos kaikille mukana olleille!

WP_20150606_12_33_57_Pro

WP_20150606_16_35_07_Pro

WP_20150606_15_56_35_Pro

WP_20150606_16_17_19_Pro

WP_20150606_18_05_14_Pro