Järjestimme “isojen kesäleirin” tänä vuonna vaelluksen muodossa, ja kohteeksi valikoitui Karhunkierros. Teimme 21 lippukuntalaisen joukolla matkasuunnitelman, valitsimme retkiruuat ja punnitsimme rinkat tarkasti, ja maanantaina 3.8. kaikki oli valmista lähtöön! Bussi lähti Terälahdesta 5.45 ja Kämmenniemestä klo 6.00. Pieni jännitys vatsanpohjassa ja kaveri vieruspenkillä matkamme kohti Kuusamoa alkoi.

Vaelluksemme alkoi Sallantien lähtöpaikalta  pienessä tihkusateessa. Kun liikkeelle lähdettiin, sade kuitenkin lakkasi ja aurinko tuli näkyviin. Mahtavaa, näin sen vaelluksen kuuluukin alkaa! Osa aloitti heti kisan siitä, kuka pystyy olemaan pisimpään ilman hyttymyrkkyä. Ihan turha kisa, sanoi osa, ja suihkutteli lisää tuoksuja käsivarsiin!

Ensimmäisenä iltana kävelimme 5 km matkan  Ristikalliolle Aventojoen varteen. Se olikin huikean hieno paikka! Pystytimme teltat kallion alarinteelle, sytytimme nuotion makkaranpaistoa varten ja iltatouhujen jälkeen ensimmäinen ilta hiljentyi nopeasti. Tunnelma oli väsynyt, mutta samalla innokas ja odottava, oltiinhan nyt vihdoin päästy vaellukselle, jota oli odotettu kuukausikaupalla!

Tiistai oli ensimmäinen kokonainen vaelluspäivä, ja reissurytmin opettelu alkoi: aamulla kaurapuuroa ja kiisseliä, aamupäivä vaellusta, lounaskeitto kauniilla taukopaikalla, iltapäivällä vaellusta, saapuminen yöpymispaikkaan, päivällinen, telttojen pystytys, iltapesut ja uinnit, iltakaakaot ja nukkumaan. Aamulla aloitimme yhteisen halimurha-pelin, jos tarkoituksena oli muiden näkemättä halata toista pelaajaa, joka siten tippuu pelistä. Peli alkoi, samoin päivän vaellus, ja suuntasimme kohti Taivalköngästä, missä söimme lounaan ja ihastelimme Taivalkönkään upeita riippusiltoja. Lounaan jälkeen joukko innokkaita lähti tekemään ylimääräisen lenkin Oulangan kanjonille ja samalla Lapin läänin puolelle. Ekstramatkan pituudeksi tuli 8 km, mutta eipä joukko viipynyt siellä kuin kaksi tuntia! Maisemia ehdittiin kuitenkin katsella!

Tiistai-illaksi suuntasimme Runsulammelle, missä pystytimme jälleen teltat. Päivälliseksi syötiin riisiä ja nötköttiä, jota ei kommenttien perusteella kovin usein vaelluksille jatkossa osteta. Peseytymään päästiin hyvin matalassa hiekkarannassa, josta poikaporukka onnistui itsetekemällään ongella saamaan kalan! Iltapalaksi Jari paistoi koko porukalle herkullisia lättyjä. Päivän vaellusmatka n. 8 km (+ osalla ylimääräinen 8 km).

Keskiviikko-aamu valkeni poutaisena, ja lähdimme liikkeelle jo ennen puolta kymmentä. Määrätietoiset askeleet suunnattiin kierrosta eteenpäin, kohti Oulangan luontokeskusta, jonne oli matkaa n. 4 km. Luontokeskukselle päästyämme oli vessajono nopeasti aika pitkä; kyllä vesivessa ja lämmin käsienpesuvesi tuntuivatkin jo mukavilta! Katselimme keskuksen näyttelyitä, söimme jäätelöt ja tutustuimme neidonkenkään, Oulangan kansallispuiston tunnuskasviin. Sitä siis vain etsimään, näillä seuduilla tuota harvinaista kukkaa voi tosiaan päästä ihailemaan!

Luontokeskukselta jatkoimme n.1 km matkan Kiutakönkäälle, joka on 325 m mittainen koski kallioiden välissä. Hurja kohina ja pauhu!

Lounas syötiin Kiutakönkään alapuolella Oulankajoen varressa, tällä kertaa juusto-sienikeittoa. Osan suosikki, osan ei ehkä niinkään. Ja sitten matka taas jatkuikin!
Lounaan jälkeen kulku oli kevyttä ja nopeaa, kun polku vei korkealla metsäisellä harjulla joen mutkia mukaillen. Poroja tuli vastaan vaikka kuinka monta, ja aurinko lämmitti mukavasti! Polulta poikettiin Ansakämpälle, alas joen rantaan, missä paistoimme makkarat. Luontokeskuksella oli nähty sääennusteen lupaavan huomiselle sadetta, joten matkaa päätettiin jatkaa vielä eteenpäin, mukavampi kävellä nyt hyvässä säässä kuin huomenna sateessa. Tarkoitus oli saavuttaa laavu, joka kartassamme näkyi Ansakämpän ja Jussinkämpän puolivälin paikkeilla. Sitä kohti siis.

Kaikki ei aina kuitenkaan suju niin helposti kuin kuvittelisi. Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen oltiin kohdassa, josta polun laavulle pitäisi lähteä, mutta eipä näkynyt polkua eikä opasteita! Tuumaustauko, ja muutama tiedustelija asialle. Reitti löytyi lopulta, ja kaikki rutistivat vielä parin kilometrin alamäen rantaan toivoen, että uurastus palkitaan. Ja palkittiinhan se, aivan huikea hiekkabiitsi avautui eteemme! Äkkiä uimaan!! Mutta varovasti, velociraptorin jälkiä nähty… ja tosi paljon kukkia, joita tuli kuvattua hirmuisesti. Miten ne voivatkin kasvaa pelkässä hiekassa?
 
Pitkän ja hikisen päivän saldoksi kertyi melkein 17 km, huh.

Torstaina aamutoimet saatiin hoitaa aurinkoisella hiekkarannalla, varmaan vaelluksen upeimmalla aamiaispaikalla. Matkaan lähdettiin reippaina ja suunta otettiin joen rannasta sisämaahan Jussinkämppää kohti. Siellä oli lounaan ja venyttelytuokion aika.

Päivän aikana ei enää kuljettukaan Oulankajoen vartta, vaan Karhunkierroksen reitti kaartaa tässä vaiheessa Kitkajoen suuntaan. Kitkan rannalle saavuimmekin iltapäivän lopulla, ja leiri rakennettiin Päähkänäkallion kodan läheisyyteen. Taivas oli mennyt pilveen ja sateen arvattiin kohta alkavan, joten päätimme heti pystyttää teltat ja tehdä päivällistä. Ehdimme myös yhteiselle iltanuotiolle laulamaan, leikkimään ja tarinoimaan yhdessä, ja olihan ohjelmassa myös kaksien synttäreiden juhlistamista! Iltaherkuksi saimme suklaamoussea, sähkövatkaimella tehtynä tottakai… 😉 Sade alkoi  puoli kahdeksan maissa, jolloin monet siirtyivät telttoihin pelaamaan korttia ja jutustelemaan, ja moni taisi mennä nukkumaankin aiemmin kuin muina iltoina.

Perjantaiaamu oli harmaa ja kostea, mutta sade oli hellittänyt. Viileät aamupesut sai hoitaa Kitkan rannassa ja aamutoimet hoidettiin jo rutiinilla. Liikkeelle lähdettiin jälleen kymmenen aikoihin. Matka jatkui aivan Kitkan rannassa aika hurjalla polulla, välillä piti todella valita askeleensa jos ei halunnut päätyä jokeen! Korkeat, jyrkät kallioseinämät ja voimalla virtaava Kitka  loivat mahtavat näkyvät aamupäivän reitille. Ja noustiin joen rannasta lopulta ylöskin, se nousu taisikin olla vaelluksen hurjin ponnistus!

Hieman ennen lounasta saavutimme Pienen Karhunkierroksen reitin, ja sen varteen Hannukurun laavulle pysähdyimmekin tekemään lounasta. Vuorossa oli linssi-tomaattikeittoa; linssin olivat monelle uusi tuttavuus, mutta tämä ruoka taisi nousta  reissun suosikki-keitoksi! Huomasimme nopeasti, että olemme tulleet pienen kierroksen varteen, polku oli leveä ja kovaksi tallautunut ja muita retkeilijöitä tuli vastaan koko ajan. Pehmeä lasku sivistyksen palaamiseen.

Pientä karhunkierrosta jatkettiin myötäpäivään Jyrävälle. Jyrävä on Kitkajoen korkein ja yksi Suomen korkeimmista putouksista, ja se putoaa 9 metriä kapeassa kalliouomassa. Nimensä Jyrävä on saanut jylhästä äänestään, sillä sen jyrinän kuulee jo kauas. Jyrävän vieressä on Siilastupa, jonne päätimme jäädä vaelluksen viimeiseksi yöksi. Moni toivoi pääsevänsä yöpymään kämppään, ja koska kyseessä oli iso tupa, voitiin kaikki halukkaat majoittaa sisälle. Osa pystytti teltat itselleen, ja sitten olikin päivällisen teon aika. Ruuanlaitto meinasi jäädä sivuseikaksi, kun kämpän pihapiiriin saapui poroemo vasan kanssa. Kovin rohkeasti kaksikko vieressämme viihtyi, laittoivat makuullekin! Nyt viimeistään saatiin hyviä valokuvia poroista ihan läheltä!

Illalla uitiin, istuttiin iltanuotiolla ja ihailtiin auringonlaskua Jyrävän ylle.

Lauantaina käveltiin viimeiset kolme kilometriä Juumaan, missä uitiin ja nautittiin jäätelöt ”maaliinpääsyn” kunniaksi. Pian lähdimmekin vaelluksen loppuhuipennukseen eli koskenlaskuun. Saimme sadeasut, saappaat, pelastusliivit ja kypärät, ja opastuksen koskia varten; jos kippari sanoo ”kaikki meloo”, on kaikkien melottava kovasti, ja ”oikea peruuttaa” tarkoittaa, että veneen oikealla laidalla olevien tulee huovata. Jännitys kohosi, kun veneet työnnettiin vesille ja matka koskia kohti alkoi.

Koskenlaskun jälkeen tehtiin viimeiset trangiaruuat eli lounaspastaa. Ruuan jälkeen näimme jälleen bussikuskimme Esan, ja hyppäsimme 5 päivän tauon jälkeen bussiin! Suuntasimme käymään Rukalla, missä osa kiipesi rinnettä ylös katselemaan maisemia, osalla kävelykilometrit taisivat olla täynnä ja aika hyödynnettiin kaupan karkki- ja limsahyllyllä. Osa johtajista kävi tällä välin ruokakaupassa, ja kun kaikki taas saatiin bussiin, suuntamissa Siikalaisiin viimeiseksi yöksi.

Päivälliseksi teimme lohta, keitettyjä perunoita ja salaattia, eli ei mitään pussiruokaa! Lämmitimme saunan ja pääsimme pikästä aikaa pesulle lämpimään veteen. Seitsemän jälkeen Siikalaisiin saapui myös viimeinen vaeltajamme, joka oli vaeltanut koko Karhunkierroksen (82 km) kahdessa päivässä! Hänen matkakertomuksensa löydät youtubesta (Karhunkierros).

Illalla järjestimme ison siskonpedin tuvan lattialle, ja puoliltaöin oli viimein hiljaista… (kuva otettu aamulla)

Aivan täysi hiljaisuus ei laskeutunut koko yönä, kun joukko samoajia päätti suorittaa Pahkaliljan, eli valvoa 24 h. Yö sujui hyttysten janssa väsyneissä merkeissä saunatuvassa… ja aamulla klo 7 oli kaikilla 24 tunti täynnä!

Sunnuntaina aamupala oli kaikkea muuta kuin puuroa ja kiisseliä! Jugurttia, tuoremehua, hedelmiä, leipää, kahvia…. Vähän ennen yhdeksää istuimmekin jo bussissa ja matka kohti kotia alkoi. Viimeinen yöpaikka oli tosi kiva, kiitos vielä, että saimme majoittua!

Vaellus sujui kaikenkaikkiaan hurjan hyvin. Matkaa tuli kaikilla vähintään 56 km (osalla varmasti yli 70 km!), ja Karhunkierroksen parhaat palat tuli nähtyä. Ensiapupakkauksesta tarvittiin vain muutamaa rakkolaastaria ja urheiluteippiä, eikä sääkään ollut hullumpi; vain yhtenä iltana nuotiolla istuttiin sadeviitat päällä, muuten matka eteni pääosin t-paidoissa!

Vaelluksella nähtiin huikeita maisemia, nautittiin partioystävien seurasta, opittiin retkeilystä ja maastossa yöpymisestä, tehtiin ruokaa, istuttiin nuotiolla, laulettiin, leikittiin, otettiin valokuvia, syötiin jäätelöä, laskettiin koskea, kuunneltiin jokien kumua ja ukkosen jylinää! Kiitos kaikille mukana olleille, teitte reissusta mahtavan!

Ja tässä vielä muutamia poimintoja siitä, millaista oli ja mitä opittiin:
– vessat olivat pimeitä ja kylmiä
– hyttyset on tyhmiä
– leipää olisi voinut olla mukana vähemmän
– korkeat kalliot on kivoja
– opimme heittämään rinkan selkään pään yli
– portaat otettiin kuntoilun kannalta; kaikki otettiin kuntoilun kannalta!
– perhosia oli vaikea kuvata
– juustokeittoa ei enää pliis!
– käveleminen on kivaa ja pähkinät pelastajia
– näkkärit menevät murusiksi rinkassa
– omia lemmikkejä tuli ikävä
– päivämatkat olisivat voineet olla pidempiä
– poroja päin voi vahingossa kävellä!

(Juttu kirjoitettu matkaajien muistiinpanojen pohjalta.)